Näillä käsillä

Tänä vuonna Tampereen kädentaidot -messut jäävät minulta matkan vuoksi väliin (ja kyllä, ketuttaa), joten yritin paikata menetystä tutustumalla Seinäjoen käsityömessuihin, jotka järjestettiin 4-6.10. Messujen pienuus vähän yllätti. Olen pohtinut, että Tampereen messujen läpikäymiseen pitäisi alkaa varaamaan koko kolme päivää, mutta Seinäjoen messuhalli tuli käytyä helposti yhdessä päivässä läpi. Toisaalta se oli ihan mukavaa: ei tullut messuähky ja lähes joka kojuun jaksoi keskittyä. Messutunnelmaa ja -tungostakin oli ihan riittävästi: lauantaina kävijoitä oli muitaakseni lähemmäs 10 000. Messuilla mentiin melko kukkaisessa teemassa: samaan aikaan järjestettiin kukkien sidonnan suomenmestaruuskisa ja taidonnäytteitä oli esillä messuilla. Alla kaksi lempiasetelmaani, mutta muutkin olivat uskomattoman hienoja. Kukkiensidonta ja asetelmat ovat itselle täysin vieras maailma, joten tuntuu ihan käsittämättömältä, että joku osaa jotain tällaista. Tällaisen

Ostin keväällä korupohjasavimuotin ja löysin kätköistäni käyttämättä jääneen kamee-koru sokerimassamuotin, jonka vapautin saveilukäyttöön. Vähän metallihohtoainetta ja avot, tuloksena kaksi kokonaan massasta tehtyä riipusta: Tämä on vaan niin kivaa!! Tämä ruusukoristeinen oli paljon suuritöisempi. Ruusuissa on melkoinen näpertäminen, vaikka se mukavaa onkin.  En ole ihan vakuuttunut noista lehdistä, jostain syystä tuo vihreä väri pistää silmään liikaa. Lisäksi vetelin hopeaväriä vahingossa myös tuohon keskustan mustan osan vasempaan laitaan, murr. Mutta ehkä tämä silti menee käyttöön! Tämä onnistui mielestäni paremmin, vaikka aikaa menikin paljon vähemmän. Tuo "korupohjan"antiikkipronssinen vaikutelma on vaan niin ihana. Ikuisuuskysymys: mitä mä näillä kaikilla teen?

Näitä nyt syntyy. Olen ihan rakastunut tähän tekniikkaan, jossa korupohja täytetään savella ja koristellaan hieman kameekorun näköiseksi. Nyt vain pitäisi opetella tekemään muitakin muotoja kuin vain ruusuja. Lisäksi tein itselleni korvikset. Lemmikit ovat lempikukkiani, joten niillä mentiin. Minulla ei ole lävistyksiä korvissa, joten nämä ovat klipsikorvakorut. Tällaiselta näyttää päällä. Vähän epäilyttää, että ovatko nämä liian raskaat klipsikorvakoruiksi. Kauppareissusta selvisivät hyvin, mutta lenkille en taida laittaa. Nyt kun "harjoituskappaleet" on tehty, saatan tehdä vähän pienemmät seuraavaksi. Kunhan helteet vähän ensin hellittävät: kuumassa ilmassa polymeerisavesta tulee äkkiä liian pehmeää ja tahmeaa pikkutarkkaan työhön.

Kesä on kamalan kiireistä aikaa sosiaalisesti, ja yksinyrittäjä ei paljon lomaile, joten askarteluun ja käsitöihin jää hävettävän vähän aikaa. Lisäksi kevään remppa verotti aikaa ja energiaa. Jotain olen sentään saanut aikaan. Polymeerikuumeelleni ei loppua näy, joten koruja on tullut värkättyä. Nämä on tehty leimaamalla akryylileimalla ja alkoholimusteella ohuelle massalevylle. Tosi kivan näköistä jälkeä saa aikaan (ainakin omasta mielestä) hyvinkin pienellä vaivalla. Vähän on vielä hakemista siinä, kuinka paksu levyn olisi olla. Noin puoli senttiä taitaa olla paras paksuus: ohuemmat ovat vähän liian hauraita ja taipuisia, mutta paksummat on sitten muuten hankalia. Näitä syntyi yhdessä illassa aika monta... Kun on hauskaa, minun on kauhean vaikea keskittyä laatuun määrän sijaan. Esimerkiksi riipusten muotoihin voisi kiinnittää enemmän huomiota. Lisäksi olen ihastunut korupohjien täyttymiseen massalla. Tässä vasemmanpuoleisissa koruissa on metallipohja, oikealla t

Sain tehdä synttärikortin ystävälle, ja exploding box -tyyppisen kortin kokeilu on jo pitkään houkutellut. Dramaattinen nimi on aika harhaanjohtava: käytännössä se tarkoittaa sitä, että laatikon sivut levähtävät itsekseen auki, kun kansi nostetaan. Oma boksini on hyvin yksinkertainen, mutta niitä voisi koristella vaikka miten tai tehdä esim. useita kerroksia sivuihin. Löysin ohjeen askartelulehdestä aikoja sitten, ja tein silloin yhden räjähtävän boksin testimielessä, mutta se ei päätynyt käyttöön. Se oli mielestäni aivan liian iso, joten tähän pienensin mittakaavaa reippaasti. Alkuperäisessä ohjeessa sivuilla oli mittaa 10 cm, minun boksissani 7 cm. Tässä kokeilin toistakin uutta tekniikkaa: kukkien tekemistä itse. Nuo persikanväriset pienemmät on itse leikattu (leikkurilla) ja muotoiltu. Niistä tuli ihan söpöt... mutta paljon on vielä harjoiteltava! Keltaisen kukan olen itse koonnut valmiista terälehdistä, sen vihreät lehdet olivat myös valmiita. (Pahoitt

Kässäfestarit 2019 - kuvia ja tunnelmia. Lähinnä tunnelmia. Olen taas postaukseni kanssa myöhässä, mutta ehdinpä ainakin sulatella kokemusta riittävästi! Kässäfestarit järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa 10-11.5. Helsingin Kaapelitehtaalla. Mietin pitkään, kannattaako "pidemmältä" lähteä tutustumaan tällaiseen juuri perustettuun tapahtumaan, mutta uteliaisuus vei lopulta voiton. Onneksi! Tapahtumassa oli mukava, välitön fiilis ja se oli passelin kokoinen yhden päivän vierailuun. Perinteisissä medioissa en juuri nähnyt rummutusta tapahtumasta, mutta hyvin porukka näytti löytäneen paikalle. Myyjäpuolella tapahtuma oli melko vahvasti keskittynyt paperi- ja mixed media -askarteluun. Tämän puolen myyntikojuja oli kymmenkunta, lankoja ja kankaita yhteensä ehkä samanverran ja lisäksi muutamia koruaskarteluun ja muihin keskittyviä. Mukana oli toki myös käsityömyyjiä, mutta aika pitkälle DIY-meiningillä mentiin. Itselle parasta antia olivat erityisesti ulkomaisten leimailu-

Blogissa on ollut pitkään haudanhiljaista. Syynä tähän on kämpän remontti, jonka takia elämme kahdessa paikassa ja jatkuvan kaaoksen keskellä. Askartelupöydän luokse päästäkseni minun täytyy väistellä remppatyyppejä, kiivetä kassimuurin yli ja pyyhkiä pois sentti pölyjä. Itse pöytäkin on kaaoksessa. Ja aikakin kortilla. (Hehe, kortilla, heh.) Nyt oli kuitenkin pakko ryhdistyä ja yrittää saada aikaiseksi edes äitienpäiväkortti. Ja sekin oli tuskan ja vääntämisen takana. Olin pitkään suunnitellut tekeväni kortin, jossa pienen kirjekuoren sisältä lennähtelee ruusuja tai perhosia. Näitä on näkynyt Facebook-ryhmissä ja olen aina niistä tykännyt, mutta jotenkin en saanut ideaa toimimaan. Oli jo korttipohja koristepapereineen, kolme tai neljä eri kirjekuoriviritelmää, mutta ei. Mikään ei vaan toiminut. Lopulta heitin ajatuksen romukoppaan ja lähdin vain leikkimään, ja tuloksesta tuli ihan söpö: Hempeähän tämä on, mutta äidin makuun varmasti. Sisäpuoltakin jaksoin p

Yhä vahvemmin tuntuu siltä, että tämä savella leikkiminen on ehkä se minun "juttuni". Minulle käy usein niin, että jos jokin vaatisi paljon opettelua ja lopputulokset ei miellytä, innostus lopahtaa. Massailun kanssa käy toisin päin: mitä enemmän tajuan, että opittavaa on vielä ja paljon, sitä enemmän haluan oppia. Toivotaan, että innostus kantaa! Tällä hetkellä jatkan korujen parissa. Jokin aika sitten tein tällaisia kiemurakoruja , ja nyt halusin tehdä samanlaisen isommassa ja näyttävämmässä mittakaavassa. Siitä tuli ihan soma, mutta hienosäätöä ja tarkempaa viimeistelyä kaivataan vielä. Pitäisiköhän näihin olla joku suunnitelmakin, eikä vaan läiskiä savenpätkiä toisensa perään? Lisäksi olen testaillut korvakoru- ja riipussettejä. Itse ei voi korviksia käyttää, joten tuntuu vähän tyhmältä tehdä niitä, mutta tykkään noiden spiraalikorujen simppeliydestä.    Tilasin Kiinasta järjettömän kasan korupohjia, koska tällaisten tekeminen oli niin kiva

Ujostelen usein korttien antamista, mutta nyt löysin niin ihania leimoja, että oli pakko tehdä muutama kortti tuleville lastensynttäreille. Piia Paperista tilasin hillittömän ihania Craft Emotionsin meriolentoleimoja, joista tein kortin 8-vuotiaalle pojalle. Korttipohja on valmiina ostettu, ja mietin kauan millaiseen korttiin se sopisi. Nuo aukot on melkein kuin hytti-ikkunoita, joten merellinen kortti sopii hyvin. Ja tällainen siitä tuli sisältä. Yritin pikkaisen taustaan sukia mustetta, kimallesuihketta ja vesivärejä tuomaan lisää syvyyttä, mutta lopputulos nyt ei kauhean vaikuttava ole. Valaan viiristä suttasin nimen pois varmuuden varalta. Se on käsin piirretty, samaten ravun kyltti ja kannen onnea-viiri. Jos nyt aloittaisin alusta, leimaisin tekstit ja numeron myös, enkä kirjoittaisi käsin. Tein myös 3-vuotiaalle tytölle synttärikortin askartelulehden kylkiäisenä saaduilla pöllöleimasimilla. Tämäkin korttipohja tuli valmiina. Olipa muut

Massailukokeilut jatkuvat, tällä kertaa korujen parissa. Muutama, simppeli massapötkökiekuroista tehty kaulakoru. Jälkimmäinen pääsi jo käyttöön, ensimmäiseen en ole vielä saanut aikaiseksi kiinnittää naruja tai ketjua. Pidän itse asiassa ekasta enemmän ja haaveilen samantyylisestä, mutta isommasta, koko rintakehän peittävästä. Tuolla on leveyttä ehkä n. 7 cm verran. Näihin otin mallia Pinterestistä. Musta ja pinkki on mahtava väriyhdistelmä. Tässä yksi kiekurahelmi ja valmiiseen korupohjaan upottamani saviympyrä, jonka päälle tuli Liquid Fimoa. Valitettavasti tuohon Liquid Fimoon tuli paistamisen aikana harmaa värivirhe, joka häiritsee omaa silmää ihan hirveästi. Muuten tuo olisi ihana! Yritän varmaan ripsiä tuon irti korupohjasta ja yrittää uudelleen. Jos tällä kertaa vain lakkaisi saven ja jättäisin nestemäisen Fimon kokonaan pois?   Jälleen kerran: idea on ihana, mutta toteutus ontuu. Täytyy siis yrittää näitäkin uudestaan!

Ensimmäiset "tilauskorttini". Eli ihanan harhaanjohtava tapa sanoa, että äiti kysyi, viitsisinkö tehdä hänen ystävälleen syntymäpäiväkortin. Ja viitsinhän minä, ja valinnanvaraksi vielä toisenkin. Tämä oli työläämpi: väritin ja leikkasin lehden kylkiäisenä saaduilla leimoilla tehdyt kuvat ja sommittelin ne korttiin kakkupaperista leikatun "pöytäliinan" kanssa. En ole itse kovin tyytyväinen tähän. Oma silmä kiinnittyy vain niihin virheisiin ja vikoihin: epätasaisesti leikattuihin kuvien kohtiin, reunassa olevaan ruttuun, Onnea-tekstiin, joka ei ole keskellä boxia... Toki värit ovat kivan keväiset näin loskan keskellä. Pidin paljon enemmän tästä nopsaan väännetystä varakortista. Vähemmän elementtejä = vähemmän mahdollisuuksia tehdä virheitä. Tässä on rauhallisemmat väritkin. Vastaanottajan lempivärimaailmaa en tunne (olisi pitänyt kysyä...), joten lopullinen valinta jää lahjojan eli äitini käsiin. On kyllä

Olen nyt kovasti ihastunut näihin taskulohikäärmeisiin . Fionan ja Bobin perheeseen on liittynyt kaksi uutta jäsentä. Tämä kaksikko on käynyt varkaissa puutarhassa. Kukka maistuu makealta, varsinkin kun on joutunut ensin tappelemaan siitä mehiläisten kanssa. Kukan tein käsin, että sain sopivan kokoisen ja muotoisen.    Mutta höyheniin olen käyttänyt muotteja. En suoraan sanoen tajua, miten tämä pysyy edes pystyssä. Ehkä pyrstö tasapainottaa?  Tämä pinkki lohhari ei ole yhtään alkuperäisen visioni mukainen.  Jotenkin väreistä tuli liian kirkkaat. Kun keltaisia höyheniä ja muita yksityiskohtia ei vielä ollut, koko tyyppi näytti nyljetyltä hiirenraadolta. Ehkä siinä vaiheessa meni vähän maku tähän työhön :D Tummassa värissä oli tosin se hyvä puoli, että kaikki epäpuhtaudet ei näkynyt ihan niin selvästi, eli se on lähempää siistimmän näköinen kuin tuo vaaleanvihreä. Tuo pötköttelevä asento on kyllä ihana. Täytyy kokeilla uusiksi, toisilla väreillä!

Tammikuussa juhlitaan peräti kolmen tärkeän ihmisen syntymäpäiviä, mutta tänä vuonna rahkeet riittivät vain kahteen korttiin.  Ensimmäinen, hyvin simppeli tapaus lähti sukulaismiehelle. Tuollaisia 3D-tarroja lähti mukaan Suomalaisesta jokin aika sitten, ihania vintagehenkisiä eri aihepiireistä. Kulkivat nimellä "seinätarrat", mutta kaipa nuo kortteihinkin käyvät. Tässä jäi tuo yläosa kovin tyhjäksi... Siihen oli tarkoitus tulla ikä, mutta muisti teki tepposet. Unohdin siis miehen iän :D En viitsinyt lähteää arpomaan, oliko se 51 vai 52, joten tällä mentiin. Sukulaisnaiselle lähdin koostamaan korttia lehden kylkiäisenä tulleen seppeleleimasinsetin avulla. En nyt muista lehteä, koska kadotin sen... Voi luoja tätä päätä. Olisin tarvinnut lehden avuksi, koska jouduin aika kauan leimoja pyörittelemään ennen kuin sain aikaiseksi järkevän näköisen seppeleen.  Lopulta sain aikaiseksi jonkun sortin seppeleen sekä siihen ylimääräistä härpäkettä, esim. rusett