Näillä käsillä

Olen vähän hämmentyneenä (ja ehkä kateellisenakin) lueskellut kommentteja, joissa ihmiset kertoivat, että kässämessuilta tarttui mukaan vain jotain pientä, tai että lähinnä inspiraatiota sieltä lähdettiin etsimään. Itse raahauduin molempina päivinä kotiin jalat ruvella ja monen kassin kanssa.Toki myös inspiraatiota ja intoa tarttui mukaan, mutta ensisijaisesti Suomen Kädentaidot on minulle ostostapahtuma, ja tällä kertaa olin säästänyt siihen rahaa elokuulta asti. Osittain minulla on ostoshuumasta huono omatunto: hyvin on yhteiskunta kerskakuluttajaksi kouluttanut. Toisaalta, ainakin nyt ostin suomalaisten yrittäjien tuotteita ja tuin heidän kauppojaan, enkä syytänyt pennosiani Aasiaan, toisin kuin useimmiten sorrun tekemään. Osittain tässä on ehkä takana se, että olen melko uusi askartelija, eli minulla ei ole vielä suosikkituotteita tai selkeää käsitystä siitä, mitä tarvitsen. Sen takia on ihana päästä käpeltämään ja hipeltämään tarvikkeita ennen ostospäätöstä ja nähdä, mitä ka

Tamperelaiselle askartelu- ja käsityöihmiselle joulu tulee kuukauden etuajassa. Marraskuun Suomen kädentaidot -messut oli tänäkin vuonna koko syksyn eniten odottamani tapahtuma. En käy (ainakaan vielä) muilla käsityömessuilla, joten usein mukaan tarttuu aika paljon roipetta, tarpeellista ja vähemmän tarpeellista. Rahaa paloi tänäkin vuonna aika huolella, mutta teen joskus ehtiessäni erillisen postauksen hankinnoista... Tässä ajattelin jakaa vähän yleistunnelmia messuilta. Ah, C-halli, tuo askartelijan paratiisi. Näissä kojuissa vietin eniten aikaa. Ja seurana oli ennätyksellisesti yli 50 000 muuta innokasta messuilijaa. Viime vuosiin verrattuna nyt oli tehty järjestelyihin jonkin verran muutoksia: muut messut (esim. keräily) oli rinnalta poistettu ja kaikki 4 hallia oli varattu kässämessujen käyttöön. Muutos oli mielestäni toimiva: tungosta ei ollut yhtä paljon. Lauantaina oli muutama tunti, jolloin tungos muuttui mukavasta hyörinästä tuskaiseksi, mutta muuten pääsi hyvin kulk