Näillä käsillä

Tampereelle avattiin perjantaina uusi askartelu- ja käsityökauppa Ratinan kauppakeskukseen, ja minä olin tietysti kärppänä paikalla tarkastamassa tarjonnan. Uusi askartelukauppa on ihan mahtava juttu, koska Harrasteen lopettamisen ja Sinooperin konkan myötä askartelutarvikkeiden tarjonta Tampereen keskusta-alueella on ollut aika vähäistä. Farnia on ilmeisesti tukkukauppa jälleenmyyjille, mutta tämä Ratinan pop-up kauppa, Taitajan kauppa, on suunnattu ihan perusaskartelijoille ja käsityöharrastajille. Perjantaina kaupassa oli vielä vähän asettelu, hinnoittelu ja somistaminen kesken, ja kuulemma paljon lisää tavaraa tulee vielä myymälään. Sitä en hoksannut kysyä, kuinka kauan pop-up kauppa tulee Ratinassa olemaan, mutta toivottavasti kauan! Ensivaikutelma kaupasta oli oikein hyvä. Tarjolla oli mm. helmi- ja koruaskartelutuotteita laaja valikoima Fimo-massoja, myös kipsimassoja näkyi saippua- ja kynttiläaskarteluun tarvikkeita erilaisia kankaita mm. tilkkutöihin paperias

Lipsuin ostoslakko päätöksestäni, kun vastaan tuli Dovecraftin hempeitä, vintagehenkisiä 3D-kuvia. Vajaalla kympillä sai yhteensä 24 kpl kuvia, 8 eri aihetta. En ole ennen ollut 3D-kuvien iso ystävä. Olen nähnyt niitä lähinnä messuilla, eikä tarjolla olleet aiheet ole välttämättä oikein osuneet omaan makuun. Mutta tämähän olikin vallan mukavaa ja rentouttavaa puuhaa! Kuvista tuli niin somia, että osa päätyi saman tien kortteihin. Olen käyttänyt näissä Lidlistä ostamani paperikon ihania taustapapereita, joissa on vähän glitteriä joukossa. Myös 3D-kuvissa on glitteriä, joten glitteriöverit tuli kortteihin, vaikka sitä ei kuvissa niin näykään. Mutta voiko kimalletta koskaan olla liikaa? Ikuisuuskysymys. Sisäinen harakkani sanoo että ei. Vähän helmiä ja pitsejä käytin myös, mutta en halunnut liiaksi viedä huomiota kauniista papereista ja noista 3D-kuvista. Täällä on taustalla vielä kakkupaperi. Näitä on vielä monta askartelematta, joten

Kokonainen iso kortti tuntuu välillä liian haastavalta projektilta. Viime aikoina olen tehnyt pieninä välipalaprojekteina pakettikortteja. En ole onnistunut pitäytymään pelkästään jouluteemoissa, mutta väliäkö sillä. Pakettikorteissa on se hyvä puoli, että niissä epäonnistumisen pelko ei pääse samalla tavalla valtaamaan mieltä, ainakaan minulla. Pieniä, nopeita projekteja, joissa materiaalikustannukset saa pidettyä helposti kurissa. On ihan eri asia olla pettynyt korttiin, jonka materiaaleihin on käyttänyt useita euroja ja tekemiseen tunnin tai kaksi, kuin pakettikorttiin, jonka materiaalit on maksanut ehkä 50 senttiä ja aikaa on kulunut vartti. (Vaikka kaipa näihinkin saisi rahaa ja aikaa kulumaan...) Jos ei pelkää epäonnistumista, uskaltaa kokeilla enemmän ja etsiä omaa tyyliä. Tykkään tällaisesta romanttisesta vintagesta. Ruusuja, sydämiä ja helmiä... Rusetteja, pitsiä, perhosia.... Näistä taas en itse niin välittänyt. Pidän kovasti noista lumiuk

Marraskuussa askartelu saa ainakin osittain väistyä NaNoWriMo :n tieltä, joten olen nyt yrittänyt pakertaa kasaan joulukortteja, vaikka en niitä niin monta tarvikaan. Askartelulehden mukana tuli ihana peuraleima, joka pääsi pääosaan kahdessa kortissa. Tässä tuosta valkoisesta rinkulasta reunoineen tuli ihan liian iso. Harppi oli kadoksissa, enkä omista stanssikonetta, joten ympyrät on piirretty pyöreiden astioiden avulla... Muuten kyllä sinänsä pidän tämän värimaailmasta! Tämän simppelin kortin ajattelin ehkä enemmän miespuoliselle vastaanottajalle, joten krumeluurit on pidetty minimissä. Peurat tuntuu nyt olevat kovasti muotia, ja koko ajan saan estellä itseäni, etten ala hamstraamaan kaikkea peura-aiheista askartelukrääsää... Voi olla, että marraskuun käsityömessuilla lähtee homma käsistä. Tässä yritin askarrella suodatinpusseista valkoista joulutähteä, mutta muoto ei ehkä osunut ihan kohdalleen. Käytin terälehtien piirtämisessä apuna Lidlist

Eilen oli viimein sen verran vapaata aikaa, että kannatti levitellä massailutarpeet esille. Ja olipas se taas pitkästä aikaa hauskaa! Tälläisen kaverin muovailin ( Bobille ystäväksi).  Olkoon hän vaikka Fiona. Tällä kertaa otin inspiraatiota Dragons & Beasties -taiteilijan lohikäärmeistä. Hänellä on niin ihana tapa tehdä nuo sarvet ja muut. Tietenkin eettiseltä kannalta katsoen on huono jäljitellä toisen töitä... mutta tämä kun ei myyntiin mene, vaan itselle iloksi, niin ehkä omatunto pysyy puhtaana. Täytyy myöntää, että pidin ehkä Bobin siivistä enemmän kuin tuosta höyhenkasasta (osa höyhenistä on tehty muotilla) Fionan selässä. Ehkä se omakin tyyli tästä siis pikkuhiljaa kehittyy, kun löytää, mistä tykkää. Alla muutama kuva lisää. Ikäviä pölyisiä kauneusvirheitä näihin tuppaa jäämään :/ Lohikärmeksen lisäksi päädyin muovailemaan muottien avulla mm. kukkia ja höyheniä, joiden jatkojalostukseen on muutamia suunnitelmia. Lisäksi kokeilin muova

Servettitekniikasta innostuneena väänsin muutamia joulukortteja tekemiäni servettikartonkeja hyödyntäen. Muutamia huomioita, jotka itse huomasin inan liian myöhään: - Kannattaa valita servettejä, joiden kuvissa reunat ei ole keskeinen osa: se reunojen "röpelöinen" osa ei välttämättä silittämällä siliä. - Servetti alkaa helposti repsottamaan reunoista/kulmista, joten pysyvyys kannattaa varmistaa esim. liimaamalla jotain niiden päälle. - Giljotiini tai sakset on varmaan parempi tapa leikata servettikartonkeja kuin sellainen liu'utettava leikkuri: omani ainakin repi muutamaan otteeseen servettiä reunoilta rikki. Lukuisista mokista huolimatta sain kasaan muutaman kortin, johon olen ihan tyytyväinen. Yksinkertaisia nämäkin: ilmeisesti en vaan kykene kauhean runsaaseen asetteluun. Pöllökortti on näistä suosikkini. Servetin lisäksi siihen on lisätty muutama glitter-lumihiutale ja joitakin tippoja liquid pearls -mömmöä lumisadetta feikkaamaan. Kaduttaa vaan,

eli mikälie servettitekniikka. Olen pitkään ihaillut eri askarteluryhmissä kuvia korteista, jotka on tehty "servettitekniikalla". Jostain syystä oletin, että siihen tarvitaan jotain kalliita vempaimia tai mömmöjä, esim. laminointikonetta tai jotain siirtokalvoa ja erikoisliimaa. Yllätys oli suuri, kun luin Cardmaking & Papercraft -lehdestä, ettei hommaan tarvitakaan kuin muutama perusjuttu, jotka ainakin itseltä löytyi kotoa saman tien. Väitän, että tuo "transfer" on tässä harhaanjohtava: servetin kuvaa ei suinkaan "siirretä" kartongille, vaan se sulatetaan siihen kiinni. Jos joku muu sattuu olemaan yhtä myöhässä mukana ja yhtä pihalla asioista, niin laitanpa tähän ylös, miten homma toimii: Paper napkin transfer eli servettitekniikka: Tarvikkeet: - Kivoja servettejä - Silitysrauta (miel. pelkästään askarteluun, jos ei ole varovainen, siihen voi sulaa muovia kiinni. Asiasta toiseen, olisiko jollain suositella hyvää uutta silitysrautaa?)

En ole jouluihminen. Ja se on vain puoliksi vale. Paperilla olisin just niin jouluihminen kuin vain mahdollista: rakastan ruokaa ja tykkään laittaa sitä, kimaltelevat koristeet miellyttävät sisäistä harakkaani ja onhan joulu askartelijan kulta-aikaa. Mutta. Perhepoliittisista syistä en ole ikinä aikuiselämässäni viettänyt joulua haluamallani tavalla. (Eli kullan kanssa sohvalla oman kuusen vieressä, ehkä kavereita kestittäen, tai täysihoidossa kylpylässä/risteilyllä/kaupunkilomalla.) Joulu on muotoutunut yhdeksi lisävelvollisuudeksi, josta en voi irtautua, koska se johtaisi halvaannuttavaan syyllisyyden tunteeseen. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin työntää ristiriitaiset tunteet taka-alalle ja nauttia ainakin askartelun ilosta etukäteen. Itse en juuri kortteja lähetä (vai josko innostuisi?), mutta äidille voin muutamia lahjoittaa sukulaisille ja ystäville annettaviksi. Muutamia kortteja olen jo kasannut: Näihin olen hyödyntänyt vanhoista joulukorteista ja lastenkirjasta