Onnittelukortteja
Ensimmäiset "tilauskorttini". Eli ihanan harhaanjohtava tapa sanoa, että äiti kysyi, viitsisinkö tehdä hänen ystävälleen syntymäpäiväkortin. Ja viitsinhän minä, ja valinnanvaraksi vielä toisenkin.
Tämä oli työläämpi: väritin ja leikkasin lehden kylkiäisenä saaduilla leimoilla tehdyt kuvat ja sommittelin ne korttiin kakkupaperista leikatun "pöytäliinan" kanssa.
En ole itse kovin tyytyväinen tähän. Oma silmä kiinnittyy vain niihin virheisiin ja vikoihin: epätasaisesti leikattuihin kuvien kohtiin, reunassa olevaan ruttuun, Onnea-tekstiin, joka ei ole keskellä boxia...
Toki värit ovat kivan keväiset näin loskan keskellä.
Pidin paljon enemmän tästä nopsaan väännetystä varakortista. Vähemmän elementtejä = vähemmän mahdollisuuksia tehdä virheitä.
Tässä on rauhallisemmat väritkin. Vastaanottajan lempivärimaailmaa en tunne (olisi pitänyt kysyä...), joten lopullinen valinta jää lahjojan eli äitini käsiin.
On kyllä kiva tehdä kortteja suoraan johonkin tarpeeseen. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin iloita kivasta tekemästään kortista ja sitten miettiä, että mihin sen nyt tämänkin tunkisi.
Tämä oli työläämpi: väritin ja leikkasin lehden kylkiäisenä saaduilla leimoilla tehdyt kuvat ja sommittelin ne korttiin kakkupaperista leikatun "pöytäliinan" kanssa.
En ole itse kovin tyytyväinen tähän. Oma silmä kiinnittyy vain niihin virheisiin ja vikoihin: epätasaisesti leikattuihin kuvien kohtiin, reunassa olevaan ruttuun, Onnea-tekstiin, joka ei ole keskellä boxia...
Toki värit ovat kivan keväiset näin loskan keskellä.
Pidin paljon enemmän tästä nopsaan väännetystä varakortista. Vähemmän elementtejä = vähemmän mahdollisuuksia tehdä virheitä.
Tässä on rauhallisemmat väritkin. Vastaanottajan lempivärimaailmaa en tunne (olisi pitänyt kysyä...), joten lopullinen valinta jää lahjojan eli äitini käsiin.
On kyllä kiva tehdä kortteja suoraan johonkin tarpeeseen. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin iloita kivasta tekemästään kortista ja sitten miettiä, että mihin sen nyt tämänkin tunkisi.
Kommentit