Albumin aarteita

Jouduin hieman yllättäen ja ikävissä merkeissä palaamaan äidin luokse joksikin aikaa äidin jouduttua äkillisesti sairaalaan. Kun äityli keräili jo kotiutuneena voimiaan, käytin tilaisuutta hyväkseni ja nappasin vielä muutaman kuvan siitä lahjaksi antamastani albumista.

 Pahoittelut kuvien laadusta. Täytynee oikeasti opetella kuvaamaan, jos haluan tätä blogia tosissani pitää.

Albumin kansi, johon olen aika tyytyväinen. Kirjaimet on leimattu, väritetty, leikattu ja liimattu, matkalaukkukuva oli  stanssikuvalehtiöstä, kroatialaiset kolikot matkalta taskunpohjalle jääneitä ja kivet itse merenpohjasta sukellettuja. Kannen reunoja on tummennettu musteella.

Lähikuvaa yhdestä biitsiaiheisesta sivusta. Kalan ja simpukan olen itse leimaillut ja värittänyt puuväreillä.

Ja tässä yksi ruoka-aiheinen sivu. Niitä oli aika monta... meidän suvussa ollaan ruoka-aikaan kotona vähän turhankin innokkaasti. Tai tässä tapauksessa ravintolassa!

(Tuo Balkanin purilainen oli muuten hävyttömän hyvää.)

Käsialani ei ole koskaan ollut naisellisen nättiä ja nykyään kirjoitan niin vähän käsin, että se on päässyt pahenemaan entisestään. Nykyään voisi luulla, että olen lääkäri. Valitettavasti en ole. Olisi varmaan enemmän hynkkyä askartelukamppeisiin. Ja tilaa niiden säilyttämiseen...

Ehkä sitäkin taitoa olisi hyvä harjoittaa, että tulisi nätimmät askartelut!