Niks Naks
Onpa viime päivityksestä vierähtänyt aikaa.
Karsea kevätflunssa kaatoi sänkyyn viikoksi, oli peräti kuumettakin. Sen päälle iski vielä tavallinen flunssa ja sairastelin yhteensä kolmisen viikkoa. Olin kuin märkä rätti, edes askarteluun ei riittänyt energiaa.
Tämän ihanuuden päälle sattui vielä puolison perhepiirissä traaginen kuolemantapaus, ja täytyy sanoa, että mihinkään ihanan turhaan pikku-näpertelyyn ei ole ollut aikaa, voimia tai edes fiilistä. Kevät ei oikein ole tuntunut miltään ja iloiset pääsiäisaskartelut jäivät tänä vuonna väliin.
Eilen viimein levittelin taas askartelukamat esiin. Onhan se kyllä myös terapeuttista: kaikki murheet unohtui saman tien, kun pääsi tappelemaan saksien kanssa ja välttelemään paperihaavoja.
Aloitin pienestä. Leikkelin myöhempää käyttöä varten kuvia irti paperista fussy cutting -tyyliin. Onkohan tuolle tekniikalle joku suomalainen termi?
Näistä pienistä lumiukoista on tarkoitus tehdä ensi jouluksi pakettikortteja tms. Kuvat on leikattu isosta kartongista, ja itselle ei ainakaan tullut yhtään ideaa, kuinka kartonkia olisi voinut sellaisenaan käyttää.
Osa lumiukoista oli vähän erikoisempia tapauksia...
Seuraavaksi kävin vanhan lastenkirjan kimppuun. Ja vanhalla tarkoitan äitini vanhaa, jostain 50-luvulta muistaakseni. Aivan ihanaa pehmeää paperia. Tarina oli joku näitä hämmentäviä ja aavistuksen ahdistavia itä-blokin kansantaruja, mutta pupu oli söpis. Ja tuo peura on ihana!
Säästin myös muutamia vanhoja lintukuvakortteja, ovat siis peruspelikorttien kokoisia. Näitä en vielä leikellyt, koska en osannut päättää, haluanko pitää lintujen nimet + latinankieliset nimet mukana. Eikä kyllä hajuakaan, mitä näistä voisi tehdä.
Hyvin pehmeä lasku oli askartelun maailmaan, tosin illan iloksi päällystin vielä pienen rasian näiden leikkeiden säilyttämiseen. Ehkä jätän sen kuitenkin toiseen postaukseen.
Valoa kohti mennään taas.
Karsea kevätflunssa kaatoi sänkyyn viikoksi, oli peräti kuumettakin. Sen päälle iski vielä tavallinen flunssa ja sairastelin yhteensä kolmisen viikkoa. Olin kuin märkä rätti, edes askarteluun ei riittänyt energiaa.
Tämän ihanuuden päälle sattui vielä puolison perhepiirissä traaginen kuolemantapaus, ja täytyy sanoa, että mihinkään ihanan turhaan pikku-näpertelyyn ei ole ollut aikaa, voimia tai edes fiilistä. Kevät ei oikein ole tuntunut miltään ja iloiset pääsiäisaskartelut jäivät tänä vuonna väliin.
Eilen viimein levittelin taas askartelukamat esiin. Onhan se kyllä myös terapeuttista: kaikki murheet unohtui saman tien, kun pääsi tappelemaan saksien kanssa ja välttelemään paperihaavoja.
Aloitin pienestä. Leikkelin myöhempää käyttöä varten kuvia irti paperista fussy cutting -tyyliin. Onkohan tuolle tekniikalle joku suomalainen termi?
Näistä pienistä lumiukoista on tarkoitus tehdä ensi jouluksi pakettikortteja tms. Kuvat on leikattu isosta kartongista, ja itselle ei ainakaan tullut yhtään ideaa, kuinka kartonkia olisi voinut sellaisenaan käyttää.
Osa lumiukoista oli vähän erikoisempia tapauksia...
Seuraavaksi kävin vanhan lastenkirjan kimppuun. Ja vanhalla tarkoitan äitini vanhaa, jostain 50-luvulta muistaakseni. Aivan ihanaa pehmeää paperia. Tarina oli joku näitä hämmentäviä ja aavistuksen ahdistavia itä-blokin kansantaruja, mutta pupu oli söpis. Ja tuo peura on ihana!
Säästin myös muutamia vanhoja lintukuvakortteja, ovat siis peruspelikorttien kokoisia. Näitä en vielä leikellyt, koska en osannut päättää, haluanko pitää lintujen nimet + latinankieliset nimet mukana. Eikä kyllä hajuakaan, mitä näistä voisi tehdä.
Hyvin pehmeä lasku oli askartelun maailmaan, tosin illan iloksi päällystin vielä pienen rasian näiden leikkeiden säilyttämiseen. Ehkä jätän sen kuitenkin toiseen postaukseen.
Valoa kohti mennään taas.
Kommentit