Näillä käsillä

Yhä vahvemmin tuntuu siltä, että tämä savella leikkiminen on ehkä se minun "juttuni". Minulle käy usein niin, että jos jokin vaatisi paljon opettelua ja lopputulokset ei miellytä, innostus lopahtaa. Massailun kanssa käy toisin päin: mitä enemmän tajuan, että opittavaa on vielä ja paljon, sitä enemmän haluan oppia. Toivotaan, että innostus kantaa! Tällä hetkellä jatkan korujen parissa. Jokin aika sitten tein tällaisia kiemurakoruja , ja nyt halusin tehdä samanlaisen isommassa ja näyttävämmässä mittakaavassa. Siitä tuli ihan soma, mutta hienosäätöä ja tarkempaa viimeistelyä kaivataan vielä. Pitäisiköhän näihin olla joku suunnitelmakin, eikä vaan läiskiä savenpätkiä toisensa perään? Lisäksi olen testaillut korvakoru- ja riipussettejä. Itse ei voi korviksia käyttää, joten tuntuu vähän tyhmältä tehdä niitä, mutta tykkään noiden spiraalikorujen simppeliydestä.    Tilasin Kiinasta järjettömän kasan korupohjia, koska tällaisten tekeminen oli niin kiva...

Ujostelen usein korttien antamista, mutta nyt löysin niin ihania leimoja, että oli pakko tehdä muutama kortti tuleville lastensynttäreille. Piia Paperista tilasin hillittömän ihania Craft Emotionsin meriolentoleimoja, joista tein kortin 8-vuotiaalle pojalle. Korttipohja on valmiina ostettu, ja mietin kauan millaiseen korttiin se sopisi. Nuo aukot on melkein kuin hytti-ikkunoita, joten merellinen kortti sopii hyvin. Ja tällainen siitä tuli sisältä. Yritin pikkaisen taustaan sukia mustetta, kimallesuihketta ja vesivärejä tuomaan lisää syvyyttä, mutta lopputulos nyt ei kauhean vaikuttava ole. Valaan viiristä suttasin nimen pois varmuuden varalta. Se on käsin piirretty, samaten ravun kyltti ja kannen onnea-viiri. Jos nyt aloittaisin alusta, leimaisin tekstit ja numeron myös, enkä kirjoittaisi käsin. Tein myös 3-vuotiaalle tytölle synttärikortin askartelulehden kylkiäisenä saaduilla pöllöleimasimilla. Tämäkin korttipohja tuli valmiina. Olipa muut...